Biopolttoaineet eivät pelasta ilmastonmuutokselta

Biopolttoaineille esitetään suuria tavoitteita taistelussa ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vastaan. Mielestäni biopolttoaineet eivät ole lopullinen ratkaisu liikenteen aiheuttamien päästöjen vähentämiseksi. Biopolttoaineiden käyttö on enemmänkin ratkaisu fossiilisten polttoaineiden loppumisen ehkäisemiseksi.

Vuoden 1995 kemian Nobel-palkinnon saanut Paul Crutzen julkaisi lokakuussa 2007 tutkimuksen, jossa todetaan yleisimpien biopolttoaineiden kuten biodieselin käytön aiheuttavan runsaat määrät dityppioksidipäästöjä. Dityppioksidipäästöt saavat aikaan sen, että biopolttoaineiden käyttö kiihdyttää kasvihuoneilmiötä yhtä paljon tai jopa enemmän kuin fossiilisten polttoaineiden käyttö. Jos biopolttoaineita tuotetaan vähemmän typpeä vaativista kasveista, ovat päästömäärät suotuisammat. Toivottavasti seuraavien sukupolvien biopolttoaineet ratkaisevat nämä päästöongelmat.

Huolimatta siitä, että biopolttoaineiden kehitys saattaa vähentää niiden kasvihuonekaasupäästöjä, on niitä ajateltava siirtymävaiheen polttoaineina. Tässä siirtymävaiheessa luovutaan fossiilisista polttoaineista ja otetaan käyttöön vetyajoneuvot ja päästötön energian tuotanto.

Biopolttoaineita toki voi pienessä mittakaavassa käyttää ilman, että siitä on dramaattista vaikutusta kasvihuoneilmiöön. Laajempi käyttöönotto edellyttää päästöongelmien ratkaisua. Pidän ratkaisuna sitä, että biopolttoaineiden päästöt saataisiin merkittävästi alle fossiilisten polttoaineiden päästötason ottaen huomioon yhdisteiden erilaiset vaikutukset kasvihuoneilmiöön.

Laajamittainen biopolttoaineiden käyttöönotossa täytyy ottaa myös huomioon niiden tuotantoon liittyvän maatalouden aiheuttamat ongelmat. Jos maailman liikenne aiotaan siirtää käyttämään biopolttoaineita, vaaditaan paljon peltoalaa niiden tuottamiseen. Pelkään, että peltoalan lisääminen aiheuttaa niin sanottujen hiilinielujen hakkuuta ja mahdollisesti myös jossain maissa biopolttoaineiden raaka-aineiden tuotantoa ruuan kustannuksella.

Tulevaisuudessa liikenteen ja energiantuotannon tulisi perustua päästöttömiin vaihtoehtoihin kuten vetyajoneuvoihin sekä aurinko-, tuuli- ja fuusiovoimaan. Näiden päästöttömien vaihtoehtojen puolesta olisi tehtävä työtä jo nyt. Tuuli- ja aurinkovoimaloita tulisi lisätä niillä alueilla, joilla niiden käyttö on tehokasta. Lisäksi tutkimusta on tehtävä päästöttömiä vaihtoehtoja mahdollistavien tekniikoiden kehittämiseksi. Tutkimus- ja kehitystyötä tulisi tehdä ottaen huomioon ilmastonmuutoksen globaalisuuden. Kaikkien maiden yhteistyö on tärkeää ja yhtä oleellista on myös kaikkien maiden sitoutuminen päästöjen vähentämiseen.

Päästöttömyys on itsessään hieman harhaanjohtava käsite, sillä jokainen energian tuottamisen muoto aiheuttaa jätettä ja päästöjä. Vaatiihan tuulivoimaloidenkin rakentaminen energiaa ja monia raaka-aineita, joiden tuottaminen ei välttämättä ole päästötöntä. Vedyn käytön suurimpana ongelmana näkisin sen tuottamisen. Tällä hetkellä suurin osa teollisesti käytetystä vedystä saadaan maakaasusta höyryreformoinnissa. Myös esimerkiksi elektrolyysillä voidaan saada vetyä.

Vedyn valmistaminen vaatii siis energiaa, joka on usein sähköä, joka ei ole lainkaan päästötöntä ainakaan tässä vaiheessa. Toivon, että vetyä voitaisiin tulevaisuudessa valmistaa eräiden mikro-organismien avulla. Suuri pelto täynnä putkia, joissa nämä mikro-organismit elävät, on tuskin mikään kaunis näky, mutta mieluummin näkisin näitä putkipeltoja kuin sademetsässä olevan hakkuuaukion täynnä biopolttoaineeksi jalostettavaa maissia.